Porin lyhytaaltoasema välitti Suomi-kuvaa maailmalle

Lyhytaallot olivat 1930-luvun huipputekniikkaa, se oli ”langaton yhteys joka kantoi toiselle mantereella saakka”. Miten lyhytaaltolähetykset tulivat Suomeen ja miten Porin lyhytaaltoasema sai alkunsa, siitä tämä artikkeli.

 

Yleisradion työpajan rakentama 300 W:n lyhytaaltolähetin. Klikkaa kuva isommaksi. Lähde Yle Elävä Arksito, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/with/15301144730/
Yleisradion työpajan rakentama 300 W:n lyhytaaltolähetin. Klikkaa kuva isommaksi. Lähde Yle Elävä Arkisto.

Ylen vuosikirjassa 1937 kirjoitetaan ”Koska lyhyitä aaltopituuksia on kovin vähän varattu yleisradiotarkoituksiin ja koska viime vuosina Eurooppaan on rakennettu lukuisia lyhytaaltoasemia, tahdottiin Suomellekin varata muutamia lyhytaaltolähetyksiin sopivia aaltoja. Tämän johdosta sijoitettiin Helsingin yleisradioasemalle pieni koelähetin, antenniteholtaan n. 100 wattia. Mainittu lähetin lähetti toukokuusta (vuosi 1937) lähtien säännöllisesti Lahden (aseman) ohjelmat 6140 kj/s eli 48,86 m:n aallolla. Sitäpaitsi ryhdyttiin O.Y. Suomen Yleisradio A.B:n työpajassa Helsingissä rakentamaan n. 1 kW:n antennitehoista lyhytaaltoasemaa. Uusi lyhytaaltoasema sijoitetaan toistaiseksi Lahden yleisradioasemalle”. Kuten arvata saattaa, oli näiden kokeiden taustalla vuoden 1940 Helsingin Olympialaiset.

Vuotta myöhemmin, vuonna 1938 havaittiin, että ”huolimatta pienestä tehostaan on tämä asema, Helsinki III, kuulunut Euroopassa sangen hyvin”. Tästä rohkaistuneena, Helsingin aseman lähetysteho kolminkertaistettiin noin 300 wattiin.

Lahden asemalle sijoitettu lähetin toimi kahdella taajuudella, 9500 kHz ja 11780 kHz. ”Kuuluvaisuus on ollut saapuneiden ilmoitusten mukaan hyvä Keski- ja Länsi-Euroopassa, erikoisesti Portugalissa ja Englannissa, mutta on saatu joukko varmoja kuuluvaisuusilmotuksia myöskin Australiasta ja Pohjois-Amerikasta, osaksi sikäläisiltä suomalaisilta”,  kertoo Yleisradion vuosikirja 1938.

Suomelle varattujen lyhytaaltotaajuuksien säilyttämiseksi alettiin kesäkuussa 1938 rakentaa Lahden yleisradioaseman työpajassa toista samanlaista 1 kW:n tehoista lähetintä. Se aloitti lähetyksensä 16.11. 1938. Tämä uusi lähetin, Lahti III, käytti ”lyhyempää aaltoa” (15190 kHz ja 17800 kHz) jonka ansiosta lähetykset kuuluivatkin Australiassa ja Uudessa Seelannissa saakka.

 

Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman

 

Yleisradion Porin lyhytaaltoasema. Kuvattuna läheisen kansakoulun katolta. Lähde Yle Elävä Arkisto. Klikkaa kuva isommaksi.
Yleisradion Porin lyhytaaltoasema. Kuvattuna läheisen kansakoulun katolta. Lähde Yle Elävä Arkisto. Klikkaa kuva isommaksi.

Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisten radiolähetyksiä varten Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman. Asemalle tilattiin 50 kilowatin tehoinen lähetin kuuluisalta englantilaiselta Marconilta. Toiveena oli lähetinlaite jonka lähetysteho voitaisiin myöhemmin kaksinkertaistaa.

Porin lyhytaaltoaseman rakentaminen aloitettiin heinäkuussa vuonna 1939. Aseman sijaintipaikka oli suurella pellolla, Koiviston kylän entisillä mailla, noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Hugo Harmia. Rakennustöitä johti rakennusmestari V.E. Kylä-Tuomola. Urakkasopimuksen mukaan aseman piti olla käyttökunnossa 10.5.1940. Katso sijaintipaikkaa kartasta:  61.464712°N, 021.857107°E

Aseman sijaintipaikka oli mainio. Se oli riittävän kaukana itänaapurista ja sen sähkösaanti oli turvattu Harjavallan voimalaitoksesta käsin. Aseman naapuriin nousi Outokumpu Oy:n Porin metallitehdas, joka tuotti sotatarvikkeita ja jonka tuotteita vietiin Saksaan.

 

Sotavuodet

 

Sodan syttymisen vuoksi Helsingin olympialaiset jäivät pitämättä. Sen lisäksi Marconi ilmoitti että Englannin hallitus oli määrännyt Suomea varten rakenteilla olevan lyhytaaltolähettimen luovutettavaksi Englannin yleisradioyhtiölle, BBC:lle.

Marconi tarjoutui lainaamaan takavarikoidun tilalle pienemmän noin 30 kW:n tehoisen lähettimen. Lähetin aloitti 27.1.1941 säännölliset lähetyksensä taajuudella 9500 kHz noin 15 kilowatin tehoisena. Lähettimen teho oli pienennetty puoleen lähetinputken säästämiseksi.

Yleisradion vuosikirja on 1941 kertoo :”Kaikki tärkeimmät lyhytaaltolähettimet (Lahti ja Pori) varustettiin suunta-antenneilla, jotka säteilevät tehoa pääasiallisesti vain haluttuun suuntaan. Useimmat suunta-antenneista olivat vinoneliö-antenneja, joiden suuntauskyky on verraten suuri, samalla kuin ne ovat rakenteeltaan suhteellisen yksinkertaisia. Lahden yleisradioasemalla valmistui vinoneliö-antenni Pohjois-Amerikan lähetyksiä varten 29.8.1941 ja toinen vinoneliö-antenni Etelä-Amerikan lähetyksiä varten 20.8.1941. Suuntaamattomat lyhytaaltoantennit Lahdessa olivat pystysuoria dipoli-antenneja. Porissa valmistui vinoneliö-antenni Pohjois-Amerikkaa varten 3.8.1941 ja Eurooppaa varten 13.8.1941. Kun Porissa oli kaksi suuritehoista lyhytaaltolähetintä, rakennettiin sinne vielä toiset suunta-antennit, jotka valmistuivat 26.9.1941.

Sota-aikana Yleisradio lähetti ulkomaille uutisia tärkeimmillä eurooppalaisilla kielillä sekä viroksi.

Vuonna 1943 toimineet lyhytaaltolähettimet olivat Helsinki 6120 kHz (1kW) ja 17800 kHz (300w), Pori 9500 kHz (15 kW) ja 15190 kHz (10 kW) sekä Lahti 11780 kHz (10 KW). Lyhytaaltoasemat lähettivät etupäässä ohjelmaa Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan.

 

100 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin saapuu Poriin

 

Porin lyhytaaltoaseman lähetinhalli vuonan 1978, kuva Ilpo J. Leppänen
Porin lyhytaaltoaseman lähetinhalli vuonna 1978. Kuva Ilpo J. Leppänen. Klikkaa kuva isommaksi.

Englantilainen Marconi toimitti 100 kW:n lähettimen Poriin vasta keväällä 1947.  Asemanhoitaja, insinööri Eero Frantsila kirjoitti antenneista näin: ”Tammikuussa 1939 tilattuun 50 kW koneistoon aiotuista antenneista oli pari yleissäteilevää ja neljä sellaista, joissa peräkkäin olevista pystysuorista elementtaariantenneista muodostettu rintama säteili tason suunnassa. Näiden antennien kannatusmastojen piti olla puusta rakennettuja ja niiden suurimman pituuden noin 38 m. Antennien tarvitsema maa-alue olisi ollut 9 ha.

Uuteen vuonna 1947 tarjottuun koneistoon Marconi suositteli aivan toisia antennirakenteita, jotka olivat nykyään suuritehoisilla lyhytaaltoasemilla miltei yksinomaan käytössä olevaa ”stacked dipole-tyyppisiä”. Tällaisen antennin muodostaa joukko puolen aallon pituisia vaakasuoria dipoleja, jotka on ladottu päällekkäin ja rinnakkain noin puolen aallon välimatkoin. Kahteen vastakkaiseen suuntaan syntyvä säteily on estetty toisella, noin neljäsosa aallon päässä edellisestä olevalla aivan samanlaisella dipolitasolla, ns. heijastimella, joka ohjaa taaksepäin muuten tulevan säteilyenergian puolikkaankin eteenpäin. Periaate on sama kuin yksinkertaisessa Yagi-antennissa. Antennin rakenteen muututtua näin paljon alkuperäisestä ei aseman tarkoituksiin alunperin varattu 9 ha maa-alue enää riittänytkään, vaan maata oli edellisen lisäksi saatava lisää n. 5 ha, joten aseman hallussa tuli olemaan maata yhteensä 14 ha.

 

Lyhytaaltoaseman vihkiäiset vuonna 1948

 

Porin lyhytaaltoaseman vihkiäisiä vietettiin 30.11. 1948. Maailmalle radioidusta vihkiäisohjelmasta mainittakoon Tasavallan Presidentin J.K. Paasikiven ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin Erkki Härmän sekä pääjohtaja S. J. Aholan ja pääjohtaja Hella Wuolijoen puheet. Vihkiäispuheessaan presidentti Paasikivi toivoi että tämä ”uusi elävä sana” tavoittaisi mahdollisimman monta entisestä ja nykyisestä kotimaasta kiinnostunutta kuulijaa. Aseman lähetysten hyvästä kuuluvuudesta Amerikassa alkoi heti saapua lukuisia ilmoituksia. Lyhytaaltoasema näyttää herättäneen Amerikan suomalaisten keskuudessa suurta mielenkiintoa.

Antennimasto Kuparitien kupeessa. Antennien harusvaijerit menivät tien yli. Maston kannattelema lähetysantenni kulki Nikkelitien omakotitalojen vieressä. Kuva Ilpo J Leppänen. Klikkaa kuvaa isommaksi.
Antennimasto Kuparitien kupeessa. Antennien harusvaijerit menivät tien yli. Maston kannattelema lähetysantenni kulki Nikkelitien omakotitalojen vieressä. Taustalla Sampolan asuinalueen Annikintien ja Puhurintien taloja. Kuva Ilpo J Leppänen. Klikkaa kuvaa isommaksi.

Antennimastojen raudanhankinnassa tapahtuneiden viivytysten vuoksi lyhytaaltoaseman antennit valmistuivat lopullisesti vasta vihkiäisten jälkeen. Antenneja kannatti neljä 76 metrin korkuista teräsmastoa ja yksi 46 metrin masto. Mastot valmistuivat syyskuussa 1949. Mastojen välissä roikkuvat varsinaiset suunta-antennit heijastajineen valmistuivat joulukuun 1949 puolivälissä. Antennit suuntasivat lähetykset Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan.

1940-luvun lopulla lyhytaaltotaajuudet alkoivat ruuhkautua. Yleisradion vuosikirja 1948 kertoo ”Neuvostoliiton ulkoasiainministeriö ilmoitti helmikuussa Suomen viranomaisille, että Lahden lyhytaaltoaseman lähetykset jaksoluvulla 9500 kj/s häiritsevät Neuvostoliiton erästä radioasemaa, sekä pyysi kyseessäolevan jaksoluvun vapauttamista. Asiasta neuvoteltiin Brysselissä ja Moskovosssa keväällä 1948. Moskovassa käytyjen neuvottelujen tuloksena laadittiin luonnos sopimukseksi, jossa Suomi oikeutetaan käyttämään jaksolukua 9555 kj/s määrättyinä tunteina vuorokaudessa. Ajat oli valittu siten, että lähetykset soveltuvat Amerikkaan suuntautuviin lähetyksiin. Sopimusluonnoksen mukaan Suomi puolestaan luopuu toistaiseksi käyttämästä jaksolukua 9500 kj/s lyhytaaltolähetyksissään”.

 

Helsingin olympialaiset ja 1950-luku

 

Suomen lyhytaaltolähettimet keskittyivät Poriin. Lahden radioasemalle sijoitettu 15 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin siirrettiin 21. 1. 1949 Poriin. Helsingin Pasilassa toiminut taajuuden 17800 kHz (lähetysteho 1 kW) lähetin lopetti lähetyksensä 1.4.1950 ja sen lähetykset siirrettiin Poriin. Helsingin, taajuuden 6120 kHz (lähetysteho 15 kW) lähetin toimi lokakuun 1950 loppuun saakka, jonka jälkeen se siirrettiin Poriin, missä lähetykset alkoivat 15. 12. 1950. Taajuuden 6120 kHz lähetys oli suunnattu Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Suomeen päin ja sen kuuluvuus parani entisestään.

Olympialaisvuonna 1952 lyhytaalto-ohjelmia lähetettiin 16, 19 ja 31 m:n aalloilla lähinnä Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille 2 tuntia päivässä. Lyhytaalto-ohjelmat koottiin siten, että yleisohjelmasta otettiin ulkomaalaisen kuuntelijakunnan kannalta sopivimmat ohjelmanumerot. Pohjois-Amerikkaan suunnattuun ohjelmaan sisältyi myös ulkoministeriön toimittama englanninkielinen sanomalehtikatsaus. Sunnuntaisin lähetettiin Pohjois-Atlantille suunnattuna lähetyksenä merimiehille tarkoitettua ohjelmaa. Ohjelmat olivat suomen- ja ruotsinkielisiä ja niihin sisältyi STT:n uutislähetyksen lisäksi yhteenveto kotimaan ja merenkulun tärkeimmistä tapahtumista kuluneen viikon aikana, merimiesten opintotoimintaan liittyviä esitelmiä ja pakinoita, selostuksia merenkulkua, satama- ja työoloja koskevista kysymyksistä sekä musiikki- ja ajanvieteohjelmaa.

Olympia-ohjelmaa lähetettiin lyhytaaltoteitse avajaispäivästä 19. 7. 1952 alkaen kaikkina kisapäivinä suomen, ruotsin, englannin ja ranskan kielellä sekä 21. 7. – 2. 8. 1952 aikana lisäksi espanjan kielellä.

Porin lyhytaaltoaseman taajuuksia ja lähetysaikoja uudistettiin vuonna 1958.  Yleisradion vuosikirja kertoo ”Kun lähinnä merenkulun taholta pyydettiin lyhytaaltolähetyksiä myös Euroopan vesillä kulkeville aluksille, suoritettiin syksyllä lyhytaaltolähetysten uudelleenjärjestely. Etelä-Amerikkaan suunnatut lähetykset lopetettiin kokonaan, ja niiden tilalle otettiin Keski- ja Etelä-Eurooppaan suunnatut lähetykset. Myös lähetysaikoja muutettiin uusiin vastaanottomaihin sopiviksi. Pohjois-Amerikan lähetykset pidettiin ennallaan. Keski- ja Etelä-Euroopasta sekä niitä ympä­röiviltä vesiltä saapuneiden tietojen mukaan ovat Porin lyhytaaltolähetykset mainituilla alueilla hyvin kuultavissa. Myös Yhdysvalloista on tullut ilmoituksia lähetysten tyydyttävästä kuuntelusta.

 

Kuuluvuus heikkeni 1960-luvulla

 

Lyhytaaltoasemien määrä ja voimakkuus kasvoi nopeasti 1960-luvulla. Vuosikirja 1961 toteaa: ”Porin lyhytaaltoaseman kuuluvuutta on suuressa määrin huonontanut sekava tilanne lyhyiden aaltojen käytössä. Valittaen on todettava, ettei monesta yrityksestä huolimatta ole pystytty luomaan kansainvälistä sopimusta, joka takaisi lyhytaaltolähetyksille edes tyydyttävät vastaanotto-olosuhteet”.

Lukuisten valitusten johdosta tutkittiin Suomen yleisradioasemien kuuntelumahdollisuuksia Euroopassa tekemällä helmikuussa 1962 havaintomatka laivalla Välimeren alueelle ja sieltä maitse takaisin. Itämerellä voitiin Suomen ohjelmia seurata Lahden (254 kHz) ja Turun (962 kHz) tai Porin lyhytaaltoaseman (6120 kHz) kautta Etelä-Itämerellä ja ajoittain kauempanakin. Yleensä oli turvauduttava lyhytaaltoihin. Välimerellä voitiin kuunnella Suomen lähetyksiä ainakin ajoittain joko 31 m tai 19 m aalloilla. Itä-, Keski- ja Länsi-Euroopan alueella oli useimmiten edullisinta kuunnella Porin lähetyksiä 19 m tai 31 m aaltoalueella. Myös 25 m aallolla oli Pori usein, vaikkakin heikommin kuultavissa.

Lyhytaaltolähetysten kehittämiseen ei Yleisradiolla ollut 1950- ja 1960-luvulla kauheasti varaa. 1950-luvulla saapunut ULA-tekniikka kulutti paljon yhtiön varoja, kun maahan rakennettiin laaja ULA-radioasemien verkosto. Sen jälkeen maahan oli saatava kattava tv-lähetinlaitteisto ja -studiot. 1960-luvun lopussa puhuttiin stereotekniikasta ja jopa väri tv-lähetyksistä.

 

1970-luku toi uuden pyöritettävän antennin ja lähettimen

 

Porin lyhytaaltoaseman logaritmis-periodinen suunta-antenni ja lato joka Hymy-lehden mukaan syttyi palamaan voimakkaan radiosäteilyn vuoksi. Kuva Ilpo J. Leppänen
Porin lyhytaaltoaseman logaritmis-periodinen suunta-antenni ja lato joka Hymy-lehden mukaan syttyi palamaan voimakkaan radiosäteilyn vuoksi. Vasemmasta alakulmasta voi erottaa Metallikylän Nikkelitien omakotitaloja ja Kuparitien kerrostaloja. Kuva Ilpo J. Leppänen. Klikkaa kuva isommaksi.

1970-luvun alussa Porin lyhytaaltoasemaa modernisoitiin. Vanhojen lähettimien tasahehkutetut putket vaihdettiin uusiin vaihtohehkutettuihin, mistä seurauksena oli käytön helpottuminen ja hyötysuhteen selvä paraneminen. 5.3.1972 otettiin käyttöön 13 metrin aaltoalueella pienitehoinen lähetin, jolla saavutettiin aamu- ja päivälähetyksien osalta ajoittain lähes tyydyttävä kuuluvuus Lähi-Idässä, Välimerellä ja Afrikassa. Uuden lähettimen taajuudet olivat 21595 ja 21605 kHz, lähetysteho 1 KW.

Lokakuussa 1976 Porin lyhytaaltoasemalle otettiin käyttöön uusi, sveitsiläisen Brown Boverin valmistama 250 kilowatin lähetin ja saksalaisen Rohde & Schwartzin valmistama pyöritettävä laajakaistainen logaritmis-perioidinen antenni. Uuden lähetin-antenniyksikön ansiosta lyhytaaltolähetysten kuuluvuusalue laajeni erityisesti Välimeren alueille, Lähi- ja Keski-Idän, Afrikan, Kauko-Idän ja Australian alueille, missä ei aikaisemmin ollut suunnattuja lähetyksiä. Pohjois-Amerikan lähetykset tapahtuivat edelleen pääosin vanhoilla verhoantenneilla.

Kylmä sota sekä lyhytaaltolähettimien määrän ja tehojen jatkuva kasvu lisäsi radioasemien keskinäisiä häiriöitä ja vaikeutti Porin aseman kaltaisten pienten asemien kuuluvuutta maailmalla.1980-luvun alussa vanhan 100 kW:n lähettimen vanhentunut tekniikka rajoitti huomattavasti taajuuksien valintaa ja aiheutti häiriöitä Porin muulle radioliikenteelle. Myös masto- ja antennilaitteet olivat suurimmalta osin erittäin heikossa kunnossa.

Tämän lisäksi Porin kaupunkialue oli laajentunut aseman ympärille eikä tilaa aseman kehittämiselle enää ollut.

 

Radiolähetyksiä uuneissa ja kattiloissa

 

Aseman alue näkyy viereisestä ilmakuvasta. Kuvan etualalla on Sampolan asuinalue, vasemmassa yläreunassa Väinölän asuinalue ja kuvan yläosassa Metallikylän alue. Logaritmis-perioidinen antenni on kuvan A-kohdassa. Verhoantennien paikat näkyvät kuvan kohdissa B,C ja D. Kuvasta puuttuu 1980-luvulla kaadettu masto (X) joka myös kannatteli yhtä antenniverkkoa. Klikkaa kuva isommaksi.
Kuvan etualalla on Sampolan asuinalue, vasemmassa yläreunassa Väinölän asuinalue ja kuvan yläosassa Metallikylän alue. Logaritmis-perioidinen antenni on kuvan A-kohdassa. Verhoantennien paikat näkyvät kuvan kohdissa B,C ja D. Kuvasta puuttuu 1980-luvulla kaadettu masto (X) joka myös kannatteli yhtä antenniverkkoa. Klikkaa kuva isommaksi.

Porin lyhytaaltoaseman radiolähettimet häiritsivät lähialueella asuvien elämää, etenkin Metallikylän sekä Väinölän ja Sampolan kerrostaloalueilla. Radiolähetyksiä kerrottiin kuuluneen jopa uuneista, liedellä olevista kattiloista ja jääkaapeista. Tämä ei ollut ihmekään sillä Metallikylän Nikkelitien talot olivat 50 metrin päässä lähetysantennista. Niinä aikoina oli ihan tavallista, että lyhytaaltolähetys kuului televisiosta, kasetti- ja LP-soittimesta, matkaradioista, VHS-videonauhurista ja läheisen Väinölän koulun äänentoistolaitteista. Hymy-lehti kertoi että voimakas radiosäteily olisi jopa sytyttänyt aseman vieressä sijanneen vanhan ladon. Todellinen syttymissyy oli pikkupoikien tulitikkuleikit.

Lähettimien aiheuttama sähkökenttä oli erityisen voimakas etenkin asemarakennuksen sisällä. Lyhytaaltoaseman työntekijät esittelivät vierailijoille itsestään palavia loistelamppuja, joita olikin ripustettu lähettimien lähelle.

Vuonna 1983 tehtiin päätös uuden lyhytaaltoaseman rakentamisesta Preiviikiin, noin 10 kilometrin päähän kaupungin keskustan länsipuolelle. Vuoden 1983 budjettiesityksen mukaan valtio maksoi kaksi kolmasosaa uuden lyhytaaltoaseman kustannuksista. Uudelle asemalle oli suunnitteilla myös keskiaaltolähetin Pohjois- ja Keski-Eurooppaan tarkoitettuja lähetyksiä varten.

Yleisradion vuosikirja 1982-1983 kertoo: ”Aseman valmistumisella tulee olemaan huomattava merkitys Suomesta ulkomaille välittyvän tiedon lisäämisessä”. Uuden aseman rakentaminen alkoi kesällä 1984.

 

Porin uusi lyhytaaltokeskus aloitti vuonna 1987

 

Porin lyhytaaltokeskus sijaitsee Porin länsipuolella Preiviikissä. Asema-alueen koko on 40 hehtaaria. Lähetinrakennuksen koko on 3347 neliömetriä. Katso kartasta: 61.484017°N, 021.581097°E

Porin uuden lyhytaaltoaseman antenneja. Klikkaa kuva suuremmaksi.
Porin uuden lyhytaaltoaseman antenneja. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Aseman ensimmäiset lähetyskokeet tehtiin syksyllä 1986 ja tammikuussa 1987 alkoivat säännölliset lähetykset yhdellä lähettimellä. Säännölliset lähetykset alkoivat 1.6.1987, jolloin Porin vanha asema suljettiin. Kuuluvuus parani vanhaan asemaan verrattuna kaikilla kohdealueilla, etenkin kaukoalueilla. Porin uusi asema vihittiin käyttöön 10.5.1988.

Porin keskiaaltolähetin aloitti lähetyksensä taajuudella 963 kHz syyskuussa 1987, jolloin sen kuuluvuusalue kattoi valoisaan aikaan suurimman osan Itämerta sekä Ruotsin itäosat Tukholma mukaan lukien. Pimeällä lähetykset kuuluivat koko Skandinaviassa, Keski-Euroopan pohjoisosissa ja Britteinsaarilla. Taajuuden 963 kHz keskiaaltolähetin toimi tätä aiemmin Turun Vasaramäellä.

Aseman antennit muodostuvat kymmenestä antennimastojen väliin sijoitetusta verhoantennista ja vanhalta asemalta siirretystä käännettävästä suunta-antennista. Edellisten lisäksi asemalla on 185 metriä korkea keskiaaltoantenni. Lyhytaaltoantennit voidaan suunnata eri suuntiin välillä 60 – 325 astetta.

Lyhytaaltokeskuksessa on yhteensä kuusi lähetintä: kolme automaattisesti virittyvää 500 kW:n lähetintä, 100 kW:n lähetin, vanhalta asemalta siirretty 250 kW:n lähetin sekä 600 kW:n keskiaaltolähetin.

Keskiaaltolähettimen lähetystehomittari näyttää 550 kW. Klikkaa kuva suuremmaksi.
Keskiaaltolähettimen lähetystehomittari näyttää 540 kW. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Voimakastehoiset lähettimet vaativat myös tehokkaan jäähdytyksen. Lähettimien tehokomponentit on jäähdytetty kiertovedellä. Kiertovettä käytetään myös lähetinrakennuksen lämmittämiseen.

Lähetysteho siirretään lähettimistä halkaisijaltaan 22 cm paksuista kaapelia pitkin kytkentämatriisiin. Kytkentämatriisissa lähetin kytketään lähetysantenniin. Automaattisesti tapahtuva antennikytkentä kestää kolme sekuntia. Automatiikka suorittaa lähettimien ja antennien ohjaukset lähetysaikataulun mukaisesti.

Asemarakennuksessa on kolme kerrosta. Kellarikerroksessa on mm. suurjännitelaitteiden lisäksi katkottoman sähkösyötön ja varavoiman laitteet. Lähetinhallikerroksessa on mm. lähettimet ja lähetystarkkaamo. Toisessa kerroksessa ovat jäähdytyksen vaatimat laitteet. Rakennuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota sähkömagneettisen säteilyn vaimentamiseen. Rakennuksen ulkokuorena on maadoitettu ruostumaton teräspelti.

Sähkömagneettinen säteily oli kuitenkin riesana aseman lähialueella. Kolmen kilometrin päässä Preiviikin kylässä asukkaat valittivat 1980- ja 1990-luvulla lukuisista puhelin-, radio- ja tv-häiriöistä. Ulkomaanlähetykset kun kuuluivat ja näkyivätkin hieman epätavallisista paikoista.

Katso Ylen Elävän Arkiston arkistofilmi aseman rakentamisesta ja käyttöönotosta.

Asemalta lähetettävät ohjelmat välitetään Helsingistä linkkiteitse Poriin. Linkkiyhteyksiä Helsingistä Poriin on kaikkiaan neljä kappaletta, eli asemalta voidaan samanaikaisesti lähettää neljää eri ohjelmaa.

1980-luvun lopulla lyhytaaltolähetyksiä oli 84 taajuustuntia vuorokaudessa kaikkiin maanosiin. Vaikka asematungos lyhytaaltotaajuuksilla lisääntyi jatkuvasti, oli Porin kuuluvuus kaikilla kohdealueilla vähintään tyydyttävä.

 

1990- ja 2000-luku

 

Tällainen Radio Finlandin QSL-kortti lähetettiin 1990-luvulla kuittaukseksi ulkomaisesta teknisluonteisesta kuuluvuusilmoituksesta.
Tällainen Radio Finlandin QSL-kortti lähetettiin 1990-luvulla kuittaukseksi ulkomaisesta teknisluonteisesta kuuluvuusilmoituksesta.

Ulkomaanlähetysten kielivalikoima lisääntyi, kun lokakuussa 1990 aloitettiin venäjänkieliset lähetykset. Ulkomaanlähetyksiä tuotettiin tämän jälkeen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.

1990-luvun loppupuolella Radio Finlandin toimintaa leimasi intenet ja satelliittitoiminnan laajeneminen. Englantilainen World Radio Network WRN aloitti helmikuussa 1994 Ylen ohjelmien jakelun satelliittiteitse Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vuoden lopussa Ylen englanninkielinen ohjelma kuului USA:ssa kaapeliverkoissa useissa kymmenissä osavaltioissa. Koska osa lyhytaaltokuuntelijoista oli siirtynyt kuuntelemaan satelliittia, Eurooppaan suunnattua lyhytaaltotoimintaa supistettiin hieman. Näin voitiin aloittaa erityisesti Etelä-Aasian suunnattu päivittäinen lähetys, jonka tavoitti mm. suomalaiset matkailijat ja liikemiehet Singaporen ja Indonesian suunnilla.

Vuonna 1996 ohjelmien satelliittijakelua Euroopan ulkopuolella laajennettiin. Yleisradio vuokrasi saksalaiselta Deutsche Welleltä satelliittiaikaa Asiasat 2- ja Intelsat 707-satelliiteista, jolloin ulkomaanlähetysten satelliittijakelu laajeni Afrikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Venäjänkielistä ohjelmaa alettiin lähettää Murmanskin ja Viipurin paikallisasemilla.

Radio Finlandin lähetykset alkoivat kuulua lokakuusta 1996 alkaen myös Internetissä. Suoran palvelun lisäksi kaikki Radio Finlandin uutiskoosteet olivat saatavissa äänitiedostoina.

Vuonna 1998 Yleisradion televisiojakelun aloittaminen Euroopassa toi Radio Finlandin käyttöön kaksi uutta satelliittijakelukanavaa, mikä mahdollisti Radio Finlandin monikanavaisen palvelun Eurooppaan. Ohjelmien jakelua Internet-äänitiedostoina lisättiin voimakkaasti. Maakuntaradioiden jakelua ulkomaille lisättiin. Pyrkimyksenä oli saada mukaan kaikki maakuntaradiot yhdellä lähetysjaksolla kerran viikossa.

Vuonna 1999 Porin lyhytaaltolähetteen kuuluvuus Suomesta itäänpäin parani huomattavasti antennimuutostöiden ansiosta. Etelä-Amerikkaan suunnatut lähetykset aloitettiin uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen.

Yleisradion jakelutekniikan ulkoistamisen seurauksena Preiviikin lyhytaaltoasema päätyi vuonna 1998 Digita Oy:n omistukseen. Porin lyhytaaltoaseman toiminta päättyi lopullisesti Yleisradion osalta 31.12. 2006, jolloin myös yhtiön lähettämät keskiaaltolähetykset lopetettiin. Tämän jälkeen Digita Oy on vuokrannut keskiaaltojakelua Porista ainakin kiinalaiselle China Radio Internationalille. CRI lopetti keskiaaltolähetysten käytön 15.4. 2013.

Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma: ”Lähetysten lakkauttaminen koskee ennen kaikkea ruotsinsuomalaisia eläkeläisiä, vanhuksia, näkövammaisia ja ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisia, jotka jo lapsuudessaan ovat tottuneet kuuntelemaan Ylen radiolähetyksiä. Erityisen tärkeä Radio Finland on ollut henkilöille, joiden ruotsin kielen taito on puutteellinen ja jotka kokevat olevansa suomalaisia ja joiden yhteys ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on heikko. Useat tähän ryhmään kuuluvat ovat ikääntyneitä. Ylen keski- ja lyhytaaltolähetykset ovat olleet monelle tunneperäinen yhteys kotimaahan. Radio Finlandin nykyiset lähetykset kaapelin tai satelliitin kautta eivät tavoita kuin pienen osan Radio Finlandian entisiä kuuntelijoista Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisten ikäihmisten parissa tekemämme kartoitukset osoittavat, että vain hyvin harvalla on kotona mahdollisuus lähetysten kuunteluun nykytekniikan välityksellä

 

Ääninäytteitä

 

Yle tunnus, asemakuulutus ja ote Jean Sibeliuksen Karelia-sarjasta. Ohjelmasiirtoyhteys Helsingistä Porin vanhalle asemalla hoidettiin hieman yli 100 MHz:n taajuudella. Tätä hyvälaatuisen äänen kanavaa pystyi kuuntelemaan matkaradiolla.

 

Radio Finland taajuudelta 21800 kHz. Vastaanottimena edullinen 30 euron lyhytaaltoradio ja sen oma antenni. Vastaanottopaikka Pohjois-Carolina, Yhdysvallat.

 

Radio Finland taajuudelta 11755 kHz. Kaiku johtuu siitä, että osa signaalista on kiertänyt maapallon.

 

Valokuvia Porin lyhytaaltoasemasta

 

OH6AI:n valokuvia uudesta lyhytaaltoasemasta vuodelta 1994. 

Olen kerännyt muutamia valokuvia Porin lyhytaaltoasemasta omalla sivuille.

Jos Sinulla on kuvia asemasta, lähetä ne tänne palautelomakkeen kautta. Lomakeella voit lähettää tunnetuimpia kuvaformaatteja. Suurin sallittu koko on 15 megatavua. Siirry tästä palautelomakkeelle.

 

 

Lähteet:

 

  • Yle Elävä Arkisto
  • Yle Elävä Arkisto, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/with/15301144730/
  • Yleisradion vuosikertomukset 1935 – 1999
  • Wikipedia, Porin lyhytaaltoasema, https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin_lyhytaaltoasema
  • Pori-tieto, Porin lyhytaaltoasema, http://www.poritieto.com/index.php?title=Porin_lyhytaaltoasema
  • Valokuvia Porin lyhytaaltoasemalta, http://ijl.fi/valokuvat_porin_la_asema.html
  • J.Sarvas, P. Velander: Radiotekniikan perusteet. Otava, 1943
  • Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma, http://www.rskl.se/Julkilausuma_radio.pdf

Kokeile myös näitä