Suomen radiohistoriaa vuosilta 1946 – 1950

Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa oli puutetta ja pulaa lähes kaikesta, jopa sähköstä. Suomessa radiolähetyksiä vähennettin sähköpulan vuoksi. Pienoisia ilon aiheitakin oli : lähetinpaikkakunnat (aluestudiot) saivat omat väliaikamerkit ja lyhytaaltolähettimien kuuluvuutta riitti jopa Australiaan saakka.

Vuosikirja 1946

 

Vuonna 1946 säännölliset ohjelma-ajat olivat arkisin klo 6.00—6.35, 7.55—9.00, 11.00—14.10 ja 17.00—23.00 (lauantaisin 24.00). Sunnuntaisin lähetys jatkui yhtä mittaa klo 8.00—23.00. Kouluradio-ohjelmat ja joukko ylimääräisiä ohjelmia lähetettiin tämän ohjelma-ajan ulkopuolella.

 

Aluestudiot saivat omat väliaikamerkit

Joensuu sai väliaikamerkikseen katkelman Karjalaisten laulusta. Jyväskylän studio sai väliaikamerkikseen katkelman Raitalan Laulusta synnyinseudulle. Kajaanin studio sai väliaikamerkikseen katkelman Nälkämaan laulusta. Kemin studio sai väliaikamerkikseen katkelman laulusta Kymmenen virran maa. Kokkolan studio sai väliaikamerkikseen katkelman laulusta Tääll’ Pohjanlahden rannalla.

Kotkan studio sai väliaikamerkikseen katkelman Kymenlaakson laulusta. Kuopion väliaikamerkkinä on katkelma laulusta Kallaves, Kallaves. Lahden studio sai väliaikamerkikseen katkelman Palmrothin Häme-laulusta. Mikkelin väliaikamerkkinä oli katkelma Savolaisen laulusta. Oulun väliaikamerkkinä on lappalainen joikusävelmä.

Pietarsaari sai väliaikamerkikseen katkelman Moringin laulusta Österbotten — Pohjanmaa. Porin väliaikamerkkinä on alkutahdit Porilaisten marssista.

Rovaniemen studio sai väliaikamerkikseen katkelman Kaupin laulusta Laulavat Lapinki lapset. Tampere sai Väliaikamerkikseen katkelman kansanlaulusta Tammerkosken sillalla. Turku sai väliaikamerkikseen katkelman Pyhän Henrikin hymnistä. Vaasan sai väliaikamerkikseen katkelman Vaasan marssista.

 

Radioasemat

Lähetysaikoja voitiin jo hieman lisätä ”Radioputkitilanne helpottui huomattavasti kun englantilaiselta Marconi-yhtymältä saatiin putkia maahan. Putkitilanteen parantumisen vuoksi voitiin radioasemien lähetysaikoja jonkin verran lisätä edellisestä vuodesta.

Radio-ohjelmat välitettiin yleisradioasemille iltaisin posti- ja lennätinlaitoksen kaukopuhelinverkon välityksellä. Päivällä, jolloin kaukopuhelinliikenne on vilkkaimmillaan, käytettiin puhelinjohtoja ohjelmansiirtoon vain poikkeustapauksissa. Radioasemat saivat päiväohjelmansa releoimalla etupäässä Lahden suurasemaa. Releoimista on vaikeuttanut kuitenkin edelleen huomattavasti se, että Romanian radioasema toimii samalla aaltopituudella kuin Lahtikin.

Joensuu. Aseman v. 1938 valmistunut 70 m korkuinen puuristikkomasto korjattiin kesän kuluessa ja maalattiin kreosootilla.

Kuopio. Koska Kuopion antennimasto sijaitsee aivan Hyvinkään—Kuopion lentolinjalla ja on näin ollen erittäin vaarallinen lentoeste, määräsi tie- ja vesirakennushallitus maston maalattavaksi ylhäältä alas asti 10 m mittaisissa pätkissä vuorotellen kirkkaanpunaisin ja -keltaisin värein sekä asennettavaksi mastoon merkkivalot. Maalaustyö saatiin valmiiksi 7. 11. mennessä, mutta merkkivaloja ei ole vielä asennettu.

Helsingin yleisradioasemalla on käytännössä 1 kW tehoinen lähetin, jonka jaksoluku on 658 kj/s (456 m). Sillä lähetettiin vuoden kuluessa 519 tuntia äänilevymusiikkia ja sen ohessa tunnusmerkkiä HK Valvontakomission lentoliikennettä varten.

Turun ja Porin yleisradioasemilla oli sijoitettuna posti- ja lennätinlaitoksen omistamat lentoliikennelähettimet ja Vaasan yleisradioasemalla merivartiolaitoksen omistama lähetin.

 

Lyhytaaltoasemat

Lyhytaaltoasemat lähettivät etupäässä yleisohjelmaa sekä sen ohessa jonkin verran Amerikkaan ja Keski-Euroopan maihin tarkoitettuja ohjelmia. Lähetysten kuuluvaisuudesta saatiin jonkin verran tietoja, esimerkiksi Porin asemalle (OIX 4 19,75 m) saapui jonkin verran kuuluvaisuusilmoituksia Yhdysvalloista, Filippiineiltä ja Australiasta.

Helsingin lähetykset tapahtuivat vanhalla 1 kW tehoisella lähettimellä, joka oli ollut toiminnassa vuodesta 1941 lähtien. ”Yhtiön työpajalla valmistui uusi 10 kW tehoinen lähetyskoneisto, joka otettiin käytäntöön 8. 10., josta lähtien se on toiminut moitteettomasti. Uutta lähetintä silmälläpitäen suoritettiin keväällä antennimittauksia erilaisia antennirakenteita käyttäen. Sen jälkeen kun nykyinen antenni otettiin käytäntöön, on asemalle saapunut hyvin paljon kuuluvaisuusilmoituksia Ruotsin keski- ja eteläosista.

 

Teknillinen komitea tutki lankaradiota ja ULA-aaltoja Tammisaaressa

Teknillinen komitea jatkoi työtään suunnitelman laatimiseksi radioasemaverkoston laajentamista varten. Komitea on suunnitellut uuden suuritehoisen yleisradioaseman rakentamista Helsinkiin. Suurjaksoinen lankaradiokokeilu aloitettiin Helsingissä ja lähiympäristössä tammikuussa 1946. Kuuntelupisteitä on noin 70. Laajassa mittakaavassa toteutettuna menetelmä tulee suhteellisen kalliiksi. Menetelmän soveltamiseksi vahvavirtaverkkoon on myös komitean toimesta suoritettu alustavia kokeiluja.

Jaksolukumoduloitujen ultralyhytaaltoisten laitteiden kokeilut siirtyivät seuraavaan vuoteen. Komitea ryhtyi elokuussa toimenpiteisiin 200 W tehoisen puoliautomaattisen lähettimen sijoittamiseksi Tammisaareen tarkoituksella selvittää tällaisen pienen, Pietarsaaren aseman kanssa yhteisellä aallolla toimivan aseman merkitystä. Asema sijoitettiin Tammisaaren vesitorniin, joka myös toimii toisena antennin kiinnityskohtana toisen ollessa 30 m korkuisessa puumastossa. Asema aloitti toimintansa joulukuun lopulla eikä sillä ole mitään varsinaista henkilökuntaa.

Metsäradio perustettiin jatkosodan jälkeen. Tunnussävel ”Vielä niitä honkia humisee…” ja toivotus ”hyvää iltaa metsien miehet” ovat radiohistorian klassikkoja. Ohjelman katsotaan virallisesti alkaneen tammikuussa 1946.

 

Vuosikirja 1947

 

Säännölliset ohjelman lähetysajat olivat arkisin klo 6.00 – 6.35, 7,05-8,00, 10,50 – 14,10 ja 17,00 – 23,00 (lauantaisin 16,15, toukokuun alusta 16,00 – 24,00). Sunnuntaisin ja juhlapäivinä lähetys jatkui yhtä mittaa klo 7,45 – 23,00. Kouluradio-ohjelmat ja joukko ylimääräisiä ohjelmia lähetettiin tämän ohjelma-ajan ulkopuolella.

Sähköpulan vuoden lopulla kiristyessä täytyi yleisradion ryhtyä lyhentämään lähetysaikojaan. ”Suurin osa yleisradioasemistamme on rakennettu sotaa edeltäneinä vuosina, ovatpa muutamat asemat lähes parikymmentä vuotta vanhoja. Yleensä pidetään 10 vuoden vanhaa radioasemaa jo vanhanaikaisena. Sellaisen aseman koneisto on epätaloudellinen ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan heikko. Energian kulutuksella on suuri merkitys varsinkin silloin, kun sähköstä on koko maassa kova puute, kuten oli asian laita v. 1947. Voimapulan johdosta maan voimapäällikkö on tarkkaillut Yleisradion sähköenergian käyttöä ja antanut ohjeita energian säästämiseksi. Hänen kehoituksestaan yleisradiolähetykset keskeytettiin niiksi ajoiksi, jolloin energian tarve teollisuudessa oli suurimmillaan. Tämän vuoksi Yleisradio ei lähettänyt ohjelmiaan vuoden loppupuolella arkipäivinä klo 7 – 11 ja 13 – 17.

 

Yleisradioasemat

Yleisradioasemien toiminnassa v. 1947 ei tapahtunut huomattavampia muutoksia. Lähettimet pysyivät suhteellisen hyvin kunnossa, eikä mitään suurempia käyttöhäiriöitä sattunut. ”Eräs huomattava menetys on kuitenkin todettava. Vaasan radioasema, joka oli käyttänyt 400:n m:n aaltoa jo vuo-
desta 1940 alkaen, menetti aaltonsa sen johdosta, että mainittu aaltopituus oli Lucernin konferenssissa merkitty Viipurin radioaseman aaltopituudeksi ja oli tämä aalto luovutettava Neuvostoliitolle. Tämän aaltopituuden menetys aiheutti muutoksia myös muitten asemien aaltopituuksissa.

Yleisradion radioasema Oulussa, asemarakennus ja masto. Kuva Yle Elävä Arkisto Flickr

Helsinki. ”Radioasemalla sattui 24. 3. pieni tulipalo, mikä ei kuitenkaan aiheuttanut keskeytystä aseman toiminnassa. Palossa vahingoittui ullakolle rakennettu toimistohuone ja osa varastotilaa. Palo aiheutui siitä, että suurjaksokenttä synnytti kipinöimistä välitäytteessä olleissa sähköputkissa. Korjauksien yhteydessä muutettiin asennusta siten, että puurakenteissa johtimet sijoitettiin seinän pinnalle. Asemalla toimi Neuvostoliiton lentäjiä varten 1 kW.n tehoinen merkkiklahetin, joka lähetti äänilevymusiikkia ja aseman tunnusta. Näitä erikoislähetyksiä oli vuoden mittaan 96 kertaa, yhteensä 157 tuntia. Radioasemaa on käynyt katsomassa useat seurat ja järjestöt.

Kuopio. ”18. 9. tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuopion ensimmäisen yleisradioaseman vihkimisestä. Tämä asema sijaitsi Alavalla aivan kaupungin laidassa, ja oli sen teho 1 kW. Asemalla oli aikoinaan suuri merkitys Pohjois-Savon yleisradiotoiminnalle. Sen teho oli kuitenkin liian pieni tyydyttääkseen jatkuvasti radiotoiminnalle asetettavia vaatimuksia, minkä vuoksi Kuopioon rakennettiin uusi huomattavasti suurempi asema, joka valmistui v. 1943.

Lahti. ”Lahden radioaseman aaltopituudella on jatkuvasti toiminut myös Romanian suurasema, joka on aiheuttanut pahoja häiriöitä Lahden radioaseman kuuntelijoille. Tämä haitta on vaikeuttanut suuressa määrin Yleisradion teknillistä toimintaa, koska Lahden radioasema muodostaa radioasemaverkostomme tukipylvään.

Vaasa. ”Yleisradio sai määräyksen 9. 1. vapauttaa Vaasan radioaseman aallon 400 m. Suomen yleisradioasemien käytöstä. Tämän johdosta Vaasan radioaseman aaltopituus muutettiin 211 metriksi eli samaksi aaltopituudeksi, joka Helsingissä oli käytännössä. Lähetykset tällä aaltopituudella alkoivat 11. 1. Kun Helsingin ja Vaasan radioasemalla oli sama aaltopituus, todettiin niiden häiritsevän pahasti toisiaan. Tämän vuoksi muutet-
tiin Vaasan aaltopituudeksi 197 m., joka aikaisemmin oli ollut Tampereen radioaseman käytössä. Uusi aaltopituus on keskipitkien aaltojen alueen yläpäässä ja vanhempia vastaanottimia on vaikea virittää näin lyhyelle aallolle.

Yleisradioasemalle tulikin valituksia aaltopituuden muutoksen johdosta, minkä vuoksi radioaseman toimesta suoritettiin lukuisia korjauksia tällaisissa vastaanottimissa. Vain aniharvoja vastaanottimia ei voitu saada korjatuksi sellaisiksi, että radioaseman uutta aaltoa voitiin kuulla. Kun vaimennus radioaseman uudella aallolla on huomattavasti suurempi kuin aikaisemmalla aallolla, aiheutui aaltopituuden vaihdosta kuuluvaisuusalueen huomattava pieneneminen.

Turun ja Porin yleisradioasemille oli sijoitettu posti- ja lennätinlaitoksen omistamia lentoliikennettä palvelevia lähettimiä sekä Vaasan yleisradioasemalle merivartiolaitoksen omistama lähetin.

 

Lyhytaaltoasemat

Suunnitelmat suuritehoisen lyhytaaltoaseman rakentamisesta näyttivät vihdoinkin toteutuvan. Jo vuonna 1939 Yleisradio teki Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd:n kanssa sopimuksen suuritehoisen lyhytaaltolähettimen hankinnasta. Sopimuksen mukaan lyhytaaltoaseman tuli olla käyttövalmiina viimeistään toukokuussa 1940. Sota ja sen aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet tekivät kuitenkin hankinnan toteuttamisen mahdottomaksi. Kesällä 1947 Marconi-yhtymä ilmoitti Yleisradiolle, että se voi toimittaa Suomeen 100 kW tehoisen lyhytaaltolähettimen niillä ehdoilla, jotka oli tarkemmin määritelty aikaisemmin tehdyssä sopimuksessa. Yhtymän kanssa käydyt neuvottelut johtivatkin siihen, että elokuun 24 päivänä 1947 allekirjoitettiin lisäsopimus, joka liittyi aikaisempaan sopimukseen. Siinä Marconi-yhtymä sitoutui toimittamaan Suomeen aikaisemmassa sopimuksessa mainittuun hintaan v. 1947 kuluessa 100 kW:n tehoisen lyhytaaltolähettimen. Tämä maallemme erittäin edullisen sopimuksen mukaisesti Marconi-yhtymä toimitti maahamme vuoden loppupuolella uuden lähettimen. Sen paikoilleenasennus siirtyi seuraavaan vuoteen.

 

Vuosikirja 1948

 

Sähkönsäännöstelyn takia oli koko vuoden ajan käytännössä lyhennetty lähetysaika. Käytännöllisistä syistä jatkettiin kesälläkin lyhennettyä lähetysaikaa, vaikka säännöstely ei kesällä ollut voimassa. Säännölliset lähetysajat olivat arkisin klo 6.00 -7.00, 10.50 – 13.00, 17.30 -23.00. Torstaisin alkoi iltalähetys klo 17.00 ja lauantaisin klo 16.00. Sunnuntaisin jatkui lähetys keskeytymättä klo 7.45 – 23.00.

Yleisradioasemien uudet jaksoluvut

Kesäkuussa Euroopan eri maiden edustajat kokoontuivat Kööpenhaminaan laatimaan uutta aaltopituusjakoa pitkiä ja keskipitkiä aaltoja käyttäviä yleisradioasemia varten. Konferenssin tehtävä oli erittäin vaikea ja vasta kolme kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen onnistuttiin aikaansaamaan aaltopituustaulukko, jonka useimmat Euroopan maat voivat hyväksyä. Meidänkin maallemme konferenssin päätöksellä on suuri merkitys. Lahden suurasemalle onnistuttiin vihdoinkin saamaan häiriötön aaltopituus, joten suurasemastamme jälleen muodostuu maamme keskeinen yleisradioasema. Myös pääkaupungin ja monen muun radioasemamme tehokkuutta voidaan parantaa uusien aaltopituuksien tultua käytäntöön.

 

Lyhytaalto-ohjelmat

 

Lyhytaaltoasema vihittiin tarkoitukseensa 30. 11., jolloin järjestettiin erikoinen vihkiäisohjelma. Ohjelmasta mainittakoon Tasavallan Presidentin ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin Erkki Härmän sekä pääjohtaja S. J. Aholan ja pääjohtaja Hella Wuolijoen puheet. Aseman lähetysten hyvästä kuuluvaisuudesta Amerikassa alkoi heti saapua lukuisia ilmoituksia. Lyhytaaltoasema näyttää herättäneen Amerikan suomalaisten keskuudessa suurta mielenkiintoa.

Porin lyhytaaltoaseman valmistuttua alkoivat aseman lähetykset säännöllisesti 1.12. Lähetyksiä oli vuorokaudessa yhteensä viisi tuntia, nimittäin klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00. Ohjelmat otettiin yleisohjelmasta valikoiden sellaisia ohjelmanumeroita, jotka parhaiten sopivat ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle. Ainoa ohjelmiin sisältynyt vieraskielinen lähetys oli Valtion Tiedoituskeskuksen hoidossa ollut englanninkielinen katsaus kotimaan oloihin ja tapahtumiin.” Lue lisää Porin lyhytaaltoasemasta. 

 

Vuosikirja 1949

 

Toukokuun alusta päästiin siirtymään takaisin normaaleihin lähetysaikoihin yli kahden ja puolen vuoden säännöstelyn jälkeen. Se merkitsi että aamulähetys alkoi klo 6.30 ja päättyi klo 8.20, päivälähetys klo 10.50 – 14.10, iltalähetys klo 17.00 – 23.00 (lauantaisin klo 16.00 – 24.00). Sunnuntaisin lähetettiin ohjelmaa keskeytyksittä klo 7.45 – 23.00.

 

Yleisradioasemat

Helsingin uuden suurtehoisen radioaseman suunnittelu alkoi. ”Kun uudella radioasemalla tuli olla Kööpenhaminan radiokonferenssin määräysten mukaan suunta-antenni, joka estää säteilyn etelään, ja kun samalla oli otettava huomioon korkeiden radiomastojen vaarallisuus lentoliikenteelle, oli radioaseman sijoituspaikkaan kiinnitettävä erikoista huomiota.

Radioasema päätettiin sijoittaa kaupungin länsipuolelle Hagalundiin (= Tapiola), josta radioasemaa varten ostettiin 5,6 ha suuruinen maa-alue. Uuden radioaseman lähetyskoneisto, teholtaan 100 kW, tilattiin toukokuussa Marconi’s Wireless Telegraph Co. Ltdlta Englannista. Kaksi 155 metrin korkuista teräsristikkomastoa tilattiin lokakuussa Oy. Teljän Tehtailta Porista ja mastoihin tulevat eristimet samanaikaisesti Austinilta Yhdysvalloista. Asemarakennuksen suunnittelu vaati niin paljon aikaa, että sen rakentamiseen päästiin vasta vuoden 1950 alkupuolella. Uusi radioasema, josta tulee aivan uudenaikainen, valmistuu laskelmien mukaan v. 1950 syksyllä.

Kesällä v. 1949 suoritettiin kenttävoimakkuusmittauksia eri puolilla maata radioasemiemme kuuluvaisuuden selvittämiseksi. Kun uudet aaltopituudet otetaan radioasemillamme käytäntöön kevättalvella 1950, voidaan kenttävoimakkuusmittausten perusteella tarkoin määritellä, mitä muutoksia yleisradioasemiemme kuuluvaisuuteen aaltopituusmuutokset aiheuttavat. Suoritetuista kenttävoimakkuusmittauksista voidaan myös laskea radioaaltojen vaimennus Suomen maastossa ja siten saada uusien radioasemien suunnittelussa tarvittavia välttämättömiä tietoja.

Vuoden 1948 Kööpenhaminan radiokonferenssin määräämien uusien aaltopituuksien käytäntöönotto maaliskuussa v. 1950 vaati monenlaisia ennakkotoimenpiteitä.

 

Lyhytaaltoasemat

 

Porin lyhytaaltoaseman antennit valmistuivat vuonna 1949. ”Antenneja kannattaa neljä 76 metrin korkuista teräsmastoa ja yksi 46 metrin masto. Mastot valmistuivat syyskuussa. Varsinaiset suunta-antennit heijastajineen valmistuivat joulukuun puolivälissä. Antennit suuntaavat lähetykset Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan”.

Lahden radioasemalle sijoitettu 15 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin siirrettiin 21. 1. 49 Poriin. Tällöin loppuivat Lahden radioasemalla lyhytaaltolähetykset kokonaan. Ennen Porin lyhytaaltoaseman rakentamista oli Lahti ollut lyhytaaltotoiminnan keskuspaikka maassamme.

 

Teknillinen neuvottelukunta kiinnitti huomiota näköradioon

”Teknillinen neuvottelukunta jatkoi tutkimuksiaan yleisradioasemaverkoston laajentamiseksi. Neuvottelukunnan ehdotusten mukaan tilattiin mm. Helsingin uusi suuritehoinen lähetin. Kun lankaradiojärjestelmä osoittautui meidän oloissamme liian kalliiksi järjestelmäksi, lopetettiin Helsingin puhelinkeskukseen sijoitetun suurjaksolankaradion kokeilut. Erikoista huomiota kiinnitettiin lähivuosien rakennussuunnitelmaan, jolloin näköradiolähetysten järjestämistä myös harkittiin. Jotta saataisiin omakohtaista kokemusta pikkuasemien tarkoituksenmukaisuudesta, neuvottelukunta asetti pienitehoiset paikallisasemat Hankoon ja Karjaalle, jotka yhdessä Tammisaaren paikallisaseman kanssa muodostavat sopivan tutkimuskohteen.”

 

Vuosikirja 1950

 

Lähetysajat olivat arkisin 6.30 – 8.20, 10.50 – 14.10 ja 17.00 – 23.00 (lauantaisin 16.00 – 24.00). Kesäaikana jatkui lähetys keskiviikkoisin 24.00 asti. Sunnuntaisin sekä pyhä- ja juhlapäivinä lähetettiin ohjelmaa 7.45 – 23.00.

Lyhytaalto-ohjelmia lähetettiin vierailla mailla, lähinnä Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille viisi tuntia vuorokaudessa. Lähetysajat olivat klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00 Suomen aikaa. Ensiksimainittuun lähetykseen sisältyi kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina 40 min. pituinen ruotsinkielinen osa. Kokeilutarkoituksessa lähetettiin lisäksi kesäkuukausina ja alkusyksystä klo 11.00—44.00 välillä yleisohjelma Eurooppaan suunnattuna. Koska yhtiöllä ei ollut varoja erikoisten lyhytaalto-ohjelmien järjestämiseen koottiin ohjelmat siten, että yleisohjelmasta valikoitiin ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle parhaiten sopivia ohjelmanumeroita. Ainoat vieraskieliset ohjelmanumerot olivat ulkoasiainministeriön järjestämät englannin- ja ranskankieliset katsaukset kotimaan oloihin, lähinnä sanomalehtien artikkeliaineiston pohjalla.

 

Teknillinen toiminta

Kööpenhaminan radiokonferensissa vuonna 1948 laadittu radioasemien uusi taajuusjako ei toiminut odotetulla tavalla. Suomi ei saanutkaan häiriöttömiä taajuuksia. ”Määräpäivänä, maaliskuun 15 päivänä 1949, muuttuivatkin useimpien Euroopan yleisradioasemien aaltopituudet uuden taulukon mukaisiksi. Saksassa toimivat ja eräiden muiden maiden asemat eivät kuitenkaan noudattaneet uutta aaltopituustaulukkoa ja on tästä aiheutunut monenlaisia vaikeuksia radioasemien aaltopituuksien järjestelyssä. Niinpä monella Suomen käyttöön varatulla aaltopituudella oli havaittavissa vieraiden asemien aiheuttamia häiriöitä. Kööpenhaminan sopimuksen mukaan tuli Lahden suuraseman aaltopituuden olla täysin häiriötön, mutta käytännössä esiintyi tälläkin aaltopituudella pahoja häiriöitä. Kun Lahden asema on maamme keskeisin ja yleisradiotoiminnallemme erittäin tärkeä, lähetti yhtiö edustajansa Prahaan neuvottelemaan Kansainvälisen yleisradiojärjeston (OIR) toimihenkilöiden kanssa häiriöiden poistamisesta Lahden aaltopituudelta. Osa häiriöistä onnistuttiinkin neuvotteluteitse poistamaan. Kööpenhaminan radiosopimus on kuitenkin muodostunut maallemme pettymykseksi eikä se ole avannut niitä kehityksen mahdollisuuksia, joita siltä odotettiin.

 

Yleisradioasemat

Uusien radioasemien rakennustoiminta kohdistui lähinnä Helsingin 100 kW:n tehoisen aseman rakentamiseen. Asemarakennusta koskeva urakkasopimus allekirjoitettiin 13. 2. 50 Silta ja Satama Oy:n kanssa. Lähetyskoneisto oli jo edellisenä vuonna tilattu Marconi’s Wireless Telegraph Co. Ltd:lta Englannista. Uusi asema oli suunniteltu otettavaksi käytäntöön syksyllä, mutta asemarakennuksen rakennustyöt viivästyivät lähinnä lakkojen vuoksi. Teljän Tehtailta tilatuista kahdesta 152,5 m korkuisesta teräsristikkomastosta saatiin pystytetyksi vain toinen ja myöskin Oy Strömberg Ab:lta tilattujen kojeistojen asennustyöt viivästyivät. Radioaseman varsinainen koneisto saapui Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd:lta sopimuksen mukaisesti jo kesällä. Sitä voitiin ruveta asentamaan paikoilleen syyskuussa ja vuoden loppuun mennessä se olikin jo käytännöllisesti katsoen asennettuna paikoilleen. Viivästymisestä johtuen aseman käytäntöönotto siirtyi seuraavaan vuoteen.

Helsingissä aloitti toimintansa 23. 3. 50 pienitehoinen paikallisasema, joka lähetti suomenkielistä ohjelmaa silloin, kun Helsingin varsinaisella asemalla oli ruotsinkielistä ohjelmaa sekä perjantaisin Lahden yleisohjelmaa pääaseman lähettäessä rinnakkaisohjelmaa.

Muista yleisradioasemilla suoritetuista töistä mainittakoon, että Pietarsaareen pystytettiin toukokuussa ja Poriin heinäkuussa uudet 70 mm korkuiset teräsmastot. Oulun yleisradioaseman antennilaitos muutettiin koillissuuntaan suuntaa vaksi ja otettiin käyttöön 28. 1. 50. Turun yleisradioaseman suuntaavaa antennilaitosta ryhdyttiin myöskin rakentamaan. Sopimus 152,5 m. korkuisen toisen maston pystyttämiseksi tehtiin 8. 7. 50 Oy. Mannerin Konepaja Ab:n kanssa. Mastosta ennätettiin pystyttää noin kolmannes, kun työ lakon vuoksi keskeytyi ja jäi seuraavana vuonna loppuunsuoritettavaksi.

Lyhytaaltolähettimien toiminta siirtyi vuoden kuluessa kokonaan Poriin. Siellä aloitettiin lähetykset 17 m. aaltopituudella 1. 4. 50, jolloin Helsingissä, Pasilassa, lähetykset vastaavasti lopetettiin. Helsingissä, Pasilassa, toimi 49 m. lähetin lokakuun loppuun, jolloin se siirrettiin Poriin, missä lähetykset alkoivat 15. 12. 50. Lähetys on suunnattu keski-Eurooppaan ja pohjois-Suomeen päin ja on kuuluvaisuus entisestään paljon parantunut.

Marraskuussa oh pääkaupungissa radiohistoriallinen merkkitapaus. Tällöin esitettiin Suomessa ensi kerran näköradio- eli televisioesityksiä. Suuri amerikkalainen toiminimi General-Electric oli täkäläisen edustajansa Anglo-Nordicin toimesta ja neuvoteltuaan asiasta yhtiön ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan kanssa järjestänyt tänne näköradioesityksiä, joissa suomalaiselle yleisölle tarjoutui tilaisuus tutustua Amerikan näköradion nykyiseen tasoon. General Electricin tänne tuomat näköradiolaitteet olivat tekniikan viimeisiä uutuuksia ja varsin korkeaa tasoa. Kuvien juovaluku oli 625, mikä Euroopassa on esitetty hyväksyttäväksi standardi juovaluvuksi. Toiminimi oli järjestänyt näköradioesitykset silmälläpitäen olympiakisojen ajaksi suunniteltavia näköradioesityksiä.

Maaseudulle järjestettiin kaksi uutta paikallisstudiota, joista Seinäjoen studio otettiin käytäntöön maaliskuussa ja Porvoon studio lokakuussa. Jyväskylän studio jouduttiin siirtämään Kasvatusopilliselle Korkeakoululle, missä se toimii kovin ahtaissa olosuhteissa. Kemin studion akustista sisustusta parannettiin vuoden aikana.

Lisää suosikkeihin